Palasin maanantaina reilun vuoden tauon jälkeen työelämään.
Työ ei ollut juurikaan muuttunut mitenkään.
Ja mieleistä se ei vain ole,
eikä siitä sellaista saa vaikka kuinka haluaisin.
Olen aikoinani mennyt kesätöihin 16 vuotiaana kyseiseen yritykseen
ja edelleen siellä olen.
Työ oli silloin 16 weenä erittäin hienoa
mutta nyt monen vuoden jälkeen
se alkaa olla samaa kauraa ja pakko pulaa.
Talon tahti on muuttunut äitiysloman ja
muutaman kodinhoitotuki kuukauden
jälkeen aivan hirveäksi.
Ihmisiltä vaaditaan aivan liikoja niihin työtunteihin nähden
joita päivän aikana on.
Edelleen uuden työpaikan hakeminen jatkuu,
sillä edelliset joita kotona ollessani hain ovat menneet sivu suun.
Mutta eiköhän se uusi työ joskus ilmaannu. :)
Ja vaikka nykyinen työ on kuraa,
pitää kuitenkin olla onnellinen siitä
että tässä maailman tilanteessa on edes työpaikka ja vakituinen sellainen.
Ehdin olla kaksi päivää töissä kunnes tiistai iltana
oloni tuntui erittäin hassulta.
Oli kylmä ja joka paikkaa särki.
Isimiehellä oli naurussa pitelemistä
kun istuin paksuihin vaatteisiin ja vilttiin kääriytyneenä
suoraan lämpiävän takan edessä ja tärisin.
No siitä hetken päästä alkoi vimmattu oksu ralli. :/
Nukkumaan mentäessäni mittasin kuumeen ja 39,9 pamahti mittariin.
Hupsis :(
Yöllä olo vain paheni.
Eilen olikin tuska päivä.
Kuumeen, jomotuksen ja oksun kaveriksi liittyi se toisen pään tauti :(
Neidillä oli aamusta kerho ja minä sitkeästi hänet sinne kuskasin ja hain pois.
Huh heijaa, matkat olivat tuskaa, mutta selvittiin hengissä ;D
Tänään olo hieman voiton puolella jo,
ja päivän piristykseksi postissa tuli
Villa Päivärinne -blogista voittamani palkinto.
Voiko parempaan saumaan paketti tulla, ei voi! :D
Uskomattoman kauniista paketista paljastui:
Kaunistusta kotiin lautasliinoin, keittiöliinoin sekä perhosin ! <3
Kiitos Jonna tästä ihanasta paketista! <3
Olo oli jo sen verran virkeämpi
että uskalsin lähteä lasten kanssa hieman ulkoilemaan.
Tien varresta bongasin uskomattoman kauniin värisen vaahtera puun,
josta kävin nappaamassa muutaman lehden.
Anteeksi "naapurit"
Mietin mihin saisin nuo kivasti esille ja no hoks hoks.
DIY maljakko pilttipurkista ja masking teipeistä
joita löysin viikonloppuna kaapista.
Voitin aikoinani lahjakortin Teippitarhaan
josta nuo sitten tilasin.
Ja tälläinen pieni maljakko lehdille siitä sitten syntyi.
Nyt lähden hieman kotihommiin ja huilimaan,
jotta huomenna jaksaa mennä töihin (taas).
Mukavaa torstain jatkoa kaikille! :)
ollaan siellä oltu aika luovia noinkin kipeänä! hieno maljakko!! :) ja hyvä, että tauti on hellittämässä kuulosti nimittäin aika ikävältä taudilta.. hyvää viikonloppua!!!
VastaaPoistaTäällä meillä kun pätee se sääntö että vaikka äiti sairastaa, koti, lapset ja muut arkijutut tulee silti hoitaa, mutta jos isimies sairastaa niin se on sitten maailman loppu :D Maljakko oli kyllä kivaa ja pikainen juttu, vähän piristystä taudin keskelle.
PoistaTauti on selätetty jo onneksi, mutta kyllä voimat olivat loppu, pakko myöntää.
Voi, kyllä on ollut kamala tauti! :( Kannattaa työpaikkaa etsiessä laittaa potentiaalisille työnantajille avoimia hakemuksia esim. sähköpostilla. Sellaisen avulla minulla tärppäsi! :) Tsemppiä töihin ja töiden hakuun! :)
VastaaPoistaTauti oli kyllä ikävä ja vei todellakin voimat. Mutta nyt ollaan oltu jo terveen kirjoissa monta päivää, ja elämä voittaa taas :) Työkuvioissa työkuvani hieman laajeni ja tekee päivistä hieman mukavammat, mutta silti hakupäällä. Kiitos tuosta vinkistä ja tsempeistä!
PoistaTutulta kuulostaa ajatukset työpaikasta... Toivottavasti olet jo parantumaan päin!
VastaaPoistahttp://ladyblueisinthehouse.blogspot.fi/
Kuka on joskus keksinyt työt??? :D Hmm :D Mukava kuulla että jokin muu tuntee hieman samoin kuin minä, mutta silti todella harmi että joku muukin joutuu tälläisiä kokemaan/ajattelemaan. Tauti on voitettu, mutta voimat olivat kyllä viime viikolla todella vähissä... (pakko myöntää)
PoistaKamala tauti, miten se jo on liikkeellä! :P Onneksi se yleensä kestää vain hetken ja on sitten selätetty!
VastaaPoistaKauniita lehtiä, noin ihanan värisiin en olekaan vielä törmännyt. :)
Tsemppiä työnhakuun!
Luojan kiitos se on todella vain hetkellistä. Selätyksen jälkeen sitä aina miettii sitä kuinka kiitollinen on kun on perusterve ja sitä kuinka kiitollinen saa olla terveistä lapsista, jokainen ansaitsisi elämälleen sen, mutta se on mahdottomuus ja se harmittaakin. :/
PoistaLehdet pistivät kyllä vaahterassa hyvin silmiin ja olin hämilläni myös tuosta väristä, harvoin näkee tuollaisia :) Kiitos, ehkä minullakin on jonakin päivänä unelmatyöpaikka ;)
Toivottavasti olet jo parantunut! <3
VastaaPoistaParantunut olen! ;) Voimat meinasivat kyllä todella loppua, mutta huhheijaa, selvittiin :)
Poista