Meidän perheemme on kasvanut yhdellä.
Veijari kotiutui meille marraskuussa
Lapset saivat ensimmäisen lemmikkinsä.
Pienen suloisuuden nimeltä Sulo.
Sulo on pieni musta-valkoinen poikakissa.
Sulo on nimensä veroinen ja todella kiltti sekä seurallinen.
Onhan Sulolla myös villipuolensa ja välillä äiti saa pelätä lasimaljakkojensa suhteen.
Mitään ei ole vielä hajonnut ja toivottavasti näin ei pääse käymäänkään.
Lapset tykkäävät hirmuisesti ja jopa välillä hoitopäivän aikanakin lapsille iskee ikävä.
Sulo on tärkein maailmassa, toteaa tyttö useasti
Lapsille on annettu vastuuta kissanhoidosta, sillä jo pienenä on hyvä oppia ymmärtämään,
että eläimet vaativat huolenpitoa eikä niitä voi hyljätä kun ei enää kiinnosta.
Lapsille on annettu tehtäväksi huolehtia kissan ruokkiminen
ja se on tullut jo rutiiniksi,
välillä hieman taistellaan kumpi saa ruokaa antaa,
mutta suuremmilta sodilta on vältytty.
Äidille ja Isälle jäävät muut hommat,
mutta kun lapset kasvavat niin kyllä se wc:n tyhjennyskin on kokeiltava.
Nyt turvallisuus syistä eivät lapset saa koskeakaan wc:hen,
sillä eihän tuosta 2,5 vuotiaasta reippaasta ja toimeliaasta pojasta tiedä
vaikka nappaisi jotakin suuhunsa. :D
Itse kauhulla ajattelin aluksi, että paikat tuhoutuisivat ja kissa pissisi valkoiset sohvamme
ja monen monta muuta kauhukuvitelmaa kävi mielessäni,
mutta onneksi aivan turhaan.
Sulo on ihana tapaus ja erittäin rakas meille kaikille! ♥
Juuri isimiehen kanssa mietimme yksi päivä,
että millaista elämä olikaan ilman kissaa,
Sulo kun on touhuissa koko ajan mukana kolmantena lapsena.
Tulimme siihen tulokseen että emme mieti edes sellaisia,
ja niitä aikoja ei enää edes muista, tuntuu kuin Sulo olisi ollut perheessämme aina :D
Löytyykö teidän perheistä pieniä ahkeria lemmikkien hoitajia? :)
♥
